Wanhaa emalia

Kukas tässä taasen..taitaa olla tämä hupsu tyttö pienenä, vähän samoin elkein jo silloin...
ja alakuvissa "wanhaa emalia"..tyttösen vanha pikkuinen emalilautanen.
Äiti kertoi ja muistan itsekin, että pienet tyttösen ruoka-annokset oli helppo lämmittää liedellä emalilautasessa, nälkä kun oli jo silloin niin usein tämän tytön vieraana, ei siksi ettäkö meillä olisi koskaan ollut puutetta yhtään mistään, vaan siksi, että tämä tyttö oli kova liikkumaan ja touhuamaan, niin nälkähän siinä tulee vähän päästä..( juu , sama meininki tänäkin päivänä..)



Ainut, sanoisinko, harmillinen asia tuossa lautasen liedellä lämmityksessä oli se, että lautasesta tuli niin kuuma, että piti varoa..ja pohja alkoi pullistua, ja se taas sai aikaan sen, että lautanen alkoi pyöriä ympyrää siitä ruokaa kauhottaessa..



Mutta, niin monet hyvät äidin tekemät maksalaatikot, sianlihakastikkeet perunoineen, sorsapaistinpalat ja muut herkut tästä olen syönyt.
Ihanaa, että äiti tämän säilytti!