Tässä kuvassa keskellä on isäni,Taisto, pienenä poikana.
Alfons ja isä ovat ottaneet hatut pois päästä kuvaushetkeksi.
Hilma-mamma ja Ida-täti , samoin kuin perheen miesväki,
ovat kaikki pyhäpuvuissa.
En koskaan tullut kysyneeksi, oliko tuo joku erityinen päivä,
vai pynttäytyivätkö vain kuvaa varten.
Kuva herättää minussa monenlaisia ajatuksia..
olisiko Alfons halunnut, että kutsuisimme häntä papaksi..
mitä isä mahtaa katsella..minä sanon isä,
sillä tuosta pienestä polvihousuisesta pojasta kasvoi mies ja hänestä
tuli minunkin isäni. Isä eli varmasti "värikkään" elämän
ja oli loppuun saakka seurallinen ja kiinnostunut vähän kaikesta.
Kun asuin vielä lapsuuskodissa, sen lisäksi, että maatalossa
riitti paljon monenlaista työtä myös lapsille,
pääsin isän mukana myös moneen muuhun;
suutarireissuille,kauppa-asioille, sukulaisille Helsinkiin,
markkinoille ja kerran myös metsästysretkelle...
Välillä sitä toivoo,että kunpa voisi vielä elää pikku hetken isän kanssa...
Tämän kirjoitti Riitta Sinikka, isän tyttö.
Alfons ja isä ovat ottaneet hatut pois päästä kuvaushetkeksi.
Hilma-mamma ja Ida-täti , samoin kuin perheen miesväki,
ovat kaikki pyhäpuvuissa.
En koskaan tullut kysyneeksi, oliko tuo joku erityinen päivä,
vai pynttäytyivätkö vain kuvaa varten.
Kuva herättää minussa monenlaisia ajatuksia..
olisiko Alfons halunnut, että kutsuisimme häntä papaksi..
mitä isä mahtaa katsella..minä sanon isä,
sillä tuosta pienestä polvihousuisesta pojasta kasvoi mies ja hänestä
tuli minunkin isäni. Isä eli varmasti "värikkään" elämän
ja oli loppuun saakka seurallinen ja kiinnostunut vähän kaikesta.
Kun asuin vielä lapsuuskodissa, sen lisäksi, että maatalossa
riitti paljon monenlaista työtä myös lapsille,
pääsin isän mukana myös moneen muuhun;
suutarireissuille,kauppa-asioille, sukulaisille Helsinkiin,
markkinoille ja kerran myös metsästysretkelle...
Välillä sitä toivoo,että kunpa voisi vielä elää pikku hetken isän kanssa...
Tämän kirjoitti Riitta Sinikka, isän tyttö.
2 kommenttia:
Samanlaisia ajtuksia minäkin olen usein miettinyt, menetin isäni jo hiukan yli kolmevitosena, jolloin oli kiireistä pienten lasten ja töiden kanssa. Nyt kun ehtisi isältä kysellä ei häntä enää ole. Miten sitä ei nuorena tajua...
Hei, Auli! Monet asiat jää kysymättä omilta vanhemmilta, ja monet asiat sanomatta...Mutta ihanaa, kun voi muistella pieniä kultaisia hetkiä, sillä pikkuhetkistähän elämä kaiken kaikkiaan koostuu.Näillä kultaisilla hetki-muistoilla ja tämän päivän kultaisilla onnen pikkuhetkillä, jaksaa kurjemmatkin hetket paremmin. Hyvää tätä päivää Sinulle toivottaen Riitta Sinikka.
Lähetä kommentti