Ida-täti oli PERSOONA!
Keräilijä, tarinankertoja, suurpiirteinen käsillätekijä.
Hänen kanssaan pääsin reissuille milloin mihinkin.
Lahden torilla olin pikku apulaisena kukka- ja vihannesmyynnissä.
Kävimme silloiset vanhantavaranliikkeet läpi.
Markkinapäivänä oli yksi neljännes torista kirpputorina.
"Pöydät" olivat lähinnä lavereita, missä vaatteet ja tavarat olivat yhtenä mylläkkänä.
Ida-täti teki löytöjä: saappaita, takkeja, pesuvateja, ei välttämättä kovinkaan hyvälaatuista tavaraa..
Hänen kotinsa olikin täpösen täynnä vanhaa ja uudempaa löytöä ja tietysti myös perittyä:
mitä ihmeellisempää esineistöä: puuhkaa, kenkää, korua, peilejä, tuoleja, kaappeja...
Jännittävät olivat ne uudenvuodenaatot, jotka olin hänen luonaan.
Silloin tehtiin taikoja muhkean peilipiirongin edessä kynttilän valossa.
Sain tehtäväksi silloin tällöin värittää mustavalkoisia kortteja,
missä oli kuva kauniista huvilasta, mikä kesäisin oli hotellina,
ja täti oli siellä kesätöissä.
Kortit kuulemma myytiin monivärikortteina.
Joulua ennen kävimme metsästä hakemassa jäkälää kransseja varten
ja talkoina teimme kreppipaperista joulukelloja ja muita koristeita.
Niitä sitten talvipakkasessa myytiin joulumyyntikojussa.
Kun kulki ulkona hänen kanssaan, ei saanut mennä sähkölankojen alta,
se oli kuulemma liian vaarallista.
Ja saniaisiin ei ehdottomasti saanut koskea, se tiesi varmaa kuolemaa.
Niin, minun Tätini oli persoonallinen persoona
Kaipaan usein häntä!
Kerrottavaakin riittäisi, ja ehkä joskus kerronkin lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti