Kun tyttäreni oli pieni, tein hänelle nallen.
Kun hänestä tuli neljä vuotta sitten äiti,
hän antoi tuon nallen omalle tyttärelleen.
Tyttäreni pikkuiselle tulikin nallesta
todella rakas, se kulkee tytön mukana
yleensä aina.
Toinen silmänappi oli hänen mielestään
hyvää nakerreltavaa,
ja pikkuisen kauhuksemmekin,
nappi kerran hävisi!
Seuraavana päivänä onneksi löytyi potan pohjalta.
Tämä lapsenlapseni pitää kovasti koruista ja niinpä kuvaushetkelläkin
nallen kaulassa oli helminauha ( ihanasti monin kerroin..hihii..), ja , miten ihanasti nalle oli laitettu nukkumaan!
Kyllä tuntuu ihanalta, kun itse tehty, aika simppelikin, lelu voi olla niin mieluisa.
1 kommentti:
Kun vain muistaisimme välillä että lapsukaisemme omivat mieleisiksi leluikseen juuri nuo simppelit jutut - pikkuisen mielikuvitus saa paljon enempi ruokaa.
Lähetä kommentti